Tampereen upouusien raitiovaunujen ohjaamoon ei kuka vaan pääse. JHL:läiset Ari Sievänen ja Mona Mäkinen läpäisivät tiukan seulan ja valittiin yli 500 hakijan joukosta. Nyt kaksikko ottaa tuntumaa uuteen menopeliin kaupunkiliikenteen vilinässä.
Kun raitioliikenteen liikennöinnistä vastaava VR haki viime keväänä lajinsa ensimmäisiä kuljettajia Tampereelle, hakemuksia tuli peräti 568. JHL:läiset Mona Mäkinen, 24, ja Ari Sievänen, 56, tulivat valituksi noin kuudenkymmenen kuljettajan valiojoukkoon.
– Seula oli tiukka. Ensin osallistuimme nettitestiin, joka mittasi stressinsietoa ja kykyä tehdä monta asiaa yhtäaikaisesti aikapaineessa, kertoo Sievänen.
Seuraavaksi oli vuorossa yksilö- ja ryhmähaastattelut, psykologin haastattelu ja psykologiset testit ja lopuksi vielä perusteellinen terveystarkastus.
Odottajan aika oli pitkä
Mona Mäkinen myöntää, että viime syksy tuntui pitkältä, kun hän odotti edellisen testivaiheen tuloksia ja jännitti seuraavaa.
– Olen peruskoulutukseltani lähihoitaja. Vanhusten ja sairaiden hoito on vaativaa ja vastuullista, mutta silti hoitajaksi pääsee pienemmällä testauksella kuin raitiovaununkuljettajaksi.
Sieväselle ammatinvaihto tuli yllättäen ja osittain pakona sanelema, sillä miehen yli 17 vuoden työura Tampere-Pirkkala lentokentällä päättyi henkilöstön lomautukseen keväällä 2020. Syynä oli koronapandemian aiheuttama lentoliikenteen lamaannus.
– Silloin jäi aikaa miettiä, mitä muuta voisi vielä elämässään tehdä. Minua onnisti, kun tulin valituksi.
Kumpikin kiittelee oppisopimuksella toteutettavaa koulutusta, sillä se on nopea väylä uuteen ammattiin ja pysyvään työsuhteeseen, kunhan kurssin on ensin suorittanut hyväksytysti.
Ensin teoriassa, sitten käytännössä
Raitiovaununkuljettajien koulutuksesta vastaa Tampereen Seudun Ammattiopisto Tredu. Kuljettajat koulutetaan neljässä erässä, joista kaksi ensimmäistä on jo suorittanut teoriaopinnot ja edennyt ajoharjoitteluun. Kolmoskurssi aloitti opinnot helmikuussa ja nelonen maaliskuussa.
– Teoriaopintoihin sisältyy muun muassa turvallisuussääntöjen, radan liikennemerkkien sekä vaunu- ja sähkötekniikan opiskelua ja sitä, kuinka kuljettajan tulee toimia vikatilanteissa, kertoo ajo-opettaja Kimmo Eiranto.
Myös asiakaspalveluun sekä työergonomiaan ja -hyvinvointiin liittyvät asiat sisältyvät koulutukseen.
– Lisäksi jokainen suorittaa työturvallisuuskortin ja osallistuu alkusammutusharjoitukseen, Eiranto kertoo.
Simulaattorista ajotuntumaa
Teoriaopintojen jälkeen opiskelijat pääsevät vaunumakettiin (mallikappale) rakennettuun ajosimulaattoriin, jossa he harjoittelevat ajoa sekä liikenteenohjaajan kanssa että itsenäisesti.
– Simulaattori on todella aidontuntuinen ja antoi hyvän pohjan laitteiden hallintaan, sanoo Mäkinen.
Maaliskuun toisella viikolla Mäkinen ja Sievänen pääsivät vihdoin oikean raitiovaunun ohjaamoon ja kiskoille.
– Ajettavuus hyvä, kiihtyvyys hyvä, hallittavuus hyvä. Ei tärinää eikä nykimistä, kommentoi Sievänen ensimmäistä ajokokemustaan.
– Tarkkana on oltava ja osattava ennakoida ihmisten tekemisiä.Mona Mäkinen
Vaunu etenee kiskoilla liki äänettömästi, eivätkä bussien moottoriääneen tottuneet tamperelaiset ole vielä sisäistäneet, kuinka hiljaa vaunut liukuvat pysäkille ja risteysalueelle.
– Kuljettajan on oltava tarkkana ja osattava ennakoida ihmisten tekemisiä, sanoo Mäkinen.
Ajoharjoittelua on ensin 24 tuntia liikenteenohjaajan kanssa, sitten 20 tuntia toisen kuljettajaopiskelijan kanssa siten, että ohjaaja on mukana vaunussa ja lopuksi vielä 20 tuntia itsenäisesti.
Alkometri vakiovarusteena
Tampereella kuljettaja ei myy eikä tarkasta lippuja. Niinpä ohjaamo on erotettu tummennetulla lasilla ja ovella matkustamosta, ja kuljettaja on kopissa omassa maailmassaan.
Sivupeilejä ei ole, vaan vaunun kylkiin asennetut kamerat lähettävät reaaliaikaista kuvaa ohjaamon tietokonenäytölle. Näytöltä kuljettaja näkee, ettei esimerkiksi lastenvaunut ole jäämässä sulkeutuvien ovien väliin.
Vaunu käynnistyy starttiavainta kääntämällä, mutta vasta sitten kun kuljettaja on hönkäissyt alkometriin nollalukeman. Alkometri kuuluu kiinteänä vakiovarusteena ohjaamoon.
Ajokahva on kiinnitetty vasemmalle tuolin sivuun, ja sitä työntämällä ja vetämällä vaunun vauhti kiihtyy ja hidastuu.
Etupaneelin päänäyttö kertoo nopeuden, vaihteiden asennon ja sen, ovatko ovet auki tai kiinni.
Oikeanpuoleisesta kosketusnäytöstä kuljettaja voi avata ja sulkea ovet sekä hallita sisävaloja, häikäisysuojia, tuulilasinpyyhkimiä sekä kuulutuslaitteita ja vaunun sisäkameroita.
Matkustamossa on sos-puhelin, jolla saa yhteyden kuljettajaan, ja kuljettaja on puolestaan viranomaisverkon Virve-puhelimella yhteydessä liikenteenohjaukseen.
Lempinimi hakusessa
Helsingin raitiovaunuista tamperelaisratikat eroavat nykytekniikallaan, tilavuudellaan ja tyylikkyydellään. Lisäksi vaunut ovat kahteen suuntaan ajettavia, eli vaunun kummassakin päässä sijaitsee ohjaamo.
Kerrassaan hieno peli, mutta yksi asia on ratkaisematta. Perinteisesti tamperelaiset kutsuvat linja-autojaan Nysseiksi (ny se tulee) ja Josseiksi (jos se tulee), mutta raitiovaunuilta lempinimi toistaiseksi puuttuu.
– Eiköhän asia ratkea, kun ratikat aloittavat liikennöinnin, ennakoi Sievänen.
Miten olisi Sommoro?